Vihdoin oma rytmi

Olemme olleet Australiassa reilun viikon eikä aikaero enää vaikuta. Viime yönä Ella nukkui jo toisen yön kokonaan heräämättä! Ella on nyt kontannut melkein kuukauden ja eilen Ella ajatteli kokeilla korkeampaa ulottuvuutta. Hän kiipesi polville ja polvet liikkuivat hienosti eteenpäin niin että pääsi seisomaan ja jalatkin liikkuivat eteenpäin, niin että seisomaan päädyttiin. Havereita on myöskin alkanut tulla kun kiivetään tasapainottelemaan yhden käden varaan milloin mitakin tukea vasten. Siitä tietenkin seuraa itku kun pää osuu, mutta pelle-kaveri on aina lohduttamassa ja huulet kääntyvät pian hymyyn.

Ella on kotiutunut jo ihan hyvin, osaa kontata olohuoneesta kaakelilattiaa pitkin keittiöön. Olohuoneessa on mukavan pehmeä kokolattiamatto missä kuitenkin Ella viihtyy parhaiten leikkien ja touhuten.

Sunnuntaina vietettiin yhdessä koko porukan (paitsi Camilla-täti, joka oli töissä :( ) kanssa ensimmäistä äitienpäivää. Perhekuvia räpsittiin urakalla, jotta saatiin onnistuneet potretit Ellan ja Eden-serkun yrittäessä karkuun sylistä.









Tässä esimerkki kuvausryhmän "apinoista", joita tarvittiin Ellan ja Edenin huomion kiinnittämiseksi.

Eilen käytiin eläintarhassa Sami-sedän 30-vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Ella sai hämmästellä ihmeellisiä kenguruotuksia ihan läheltä. Hän ei kyllä osoittanut erityista kiinnostusta eläimiä kohtaan, taitaa olla tullu isäänsä tässä asiassa.





















Ella on tavannut nyt melkein joka paiva Eden serkun. Serkukset katselevat toisiaan, mutta eipä oikein leikkimisestä yhdessä tule mitään. Vetävät lelut toistensa kädestä ja yrittavat kylla kovin koskea toisiaan. Eden yrittaa vetää Ellaa hiuksista ja Ella haluaa tietenkin Edenin kädessä olevan lelun itselleen. Kaikki vauvat ovat niin erilaisia. Ella ja Eden ovat myoskin ihan erilaisia ja luontoisia. Ella on sellanen touhutäti, aina puuhaamaassa ja menossa. Eden rauhallinen mietiskelijä ja ihmettelijä.